Suomen kansalainen: entä sitten?

lippu

Isä soitti neuvontapalveluumme mielenkiintoisen kysymyksen kanssa: Onko hänen poikansa, koko ikänsä Suomessa asunut ja täällä syntynyt, asevelvollinen Suomessa, vaikka hän ei ole Suomen kansalainen vaan ainoastaan Ruotsin? Vanhemmat kun eivät ole keskenään naimisissa, niin pojalla on vain äidin, eli Ruotsin kansalaisuus vaikka isä kylläkin on Suomen kansalainen.

Vastaus pohdintaan löytyy nimenomaan kansalaisuudesta ja vastaus on siten selvästi ei. Poika ei ole asevelvollinen Suomessa, koska asevelvollisuus koskee vain Suomen kansalaisia. Mutta mielenkiintoista on, että poika on elänyt koko elämänsä Suomessa, on täysin integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan ja tämä on luultavasti ensimmäinen kerta, kun hän huomaa, ettei ole samassa asemassa kuin samanikäiset kaverinsa, jotka taas ovat Suomen kansalaisia ja jo odottavat kutsuntakirjeitään.

Suomen kansalaisuus on siitä mielenkiintoinen asia, että se koetaan äärimmäisen tärkeäksi osaksi ihmisen identiteettiä, mutta arkipäiväisiä seurauksia sillä on yllättävän vähän. Miten paljon kansalaisuudesta on hyötyä? Tai haittaa? Mitkä ovat ne kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet, jotka koskevat vain Suomen kansalaisia, asuvatpa he missä tahansa?

Oikeudet:

1. ”Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan”, sanoo perustuslaki. Poikkeus tähän on, että rikoksen johdosta tai oikeudenkäyntiä varten taikka lapsen huoltoa tai hoitoa koskevan päätöksen täytäntöönpanemiseksi Suomen kansalaisen voi luovuttaa tai siirtää maahan, jossa hänen ihmisoikeutensa ja oikeusturvansa on taattu.

2. Jokaisella Suomen kansalaisella, joka on täyttänyt 18 vuotta, on oikeus äänestää valtiollisissa vaaleissa ja kansanäänestyksissä. Kunnallisvaaleissa saavat äänestää myös vakituisesti maassa asuvat ulkomaalaiset ja Eurooppavaaleissa muut Euroopan unionin kansalaiset.

3. Joihinkin virkoihin vaaditaan vielä Suomen kansalaisuutta. Esimerkkeinä tästä ovat poliisin, rajavartiolaitoksen, oikeuslaitoksen, ulkoasiainhallinnon ja korkeimpien valtioelinten virat. Lista on nykyisin tosin huomattavasti lyhyempi kuin ennen vanhaan.

4. Suomi on Euroopan unionin (EU) jäsenvaltio, joten Suomen kansalainen on myös EU-kansalainen. Hänellä on EU-kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet, kuten oikeus liikkua vapaasti ja tehdä töitä EU:n alueella.

5. Konsulipalvelulaki velvoittaa antamaan apua ”suomalaiselle yhteisölle sekä henkilölle, joka on Suomen kansalainen taikka sellainen Suomessa pysyvästi asuva ulkomaalainen, jolla on oikeus tai jolle on myönnetty lupa oleskeluun tai työntekoon pysyvässä tai siihen verrattavassa tarkoituksessa Suomessa.” Eli tässä asiassa vakituinen asuminen Suomessa rinnastetaan laissa kansalaisuuteen. Vastaavasti, jos asuu vakituisesti ulkomailla, ainoastaan Suomen kansalaisuus antaa perusteen Suomen valtion apuun esimerkiksi sota- tai kriisitilanteissa.

Velvollisuudet:

Suomen laki 11. Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen asevelvollisuus. Jokainen miespuolinen Suomen kansalainen on asevelvollinen. Asevelvollisuus alkaa sinä vuonna, kun täyttää 18 vuotta ja loppuu sen vuoden lopussa, kun täyttää 60 vuotta. Lisäksi perustuslaissa on myös yleinen maanpuolustusvelvoite, joka koskee kaikkia Suomen kansalaisia: ”Jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään.” (§ 127)

2. Verojen maksaminen on periaatteessa kiinni asuinpaikasta, ei kansalaisuudesta. Henkilö on Suomessa yleisesti verovelvollinen, jos hän asuu Suomessa, eli viettää aikaa Suomessa yli puolet vuodesta. Jos  henkilö ei asu Suomessa, hän on täällä rajoitetusti verovelvollinen, jolloin hän on velvollinen suorittamaan Suomeen veroa vain täältä saamistaan tuloista.

Kuitenkin, kun veroja maksanut henkilö muuttaa Suomesta ulkomaille, kansalaisuudella on väliä. Ulkomaan kansalaisen yleinen verovelvollisuus Suomessa päättyy heti, kun hän muuttaa pois Suomesta. Kun Suomen kansalainen muuttaa ulkomaille, häntä pidetään yleensä Suomessa verovelvollisena muuttovuonna ja kolmena sitä seuraavana vuonna, ellei hän pysty näyttämään, että hänelle ei ole jäänyt ulkomaille muuton jälkeen olennaisia siteitä Suomeen.

2. Kaikki Suomessa asuvat, vakituisesti tai tilapäisesti, ovat velvollisia noudattamaan Suomen lakia. Ulkomailla Suomen kansalainen on tietenkin velvoitettu seuraamaan paikallisen maan lakeja, mutta rikoslain mukaan Suomen kansalaisen velvollisuus noudattaa Suomen lakia seuraa tietyissä tapauksissa  myös hänen mukanaan ulkomaille. Kun kyseessä on erityisen vakava rikos (mm. maanpetos, sotarikos, alaikäisten hyväksikäyttö, lahjusrikos tai virkarikos) ja Suomen kansalainen rikkoo näitä Suomen lakeja ollessaan ulkomailla, hänet voidaan asettaa syytteeseen Suomessa, vaikka teko ei toisessa maassa olisikaan rangaistavaa. (Rikoslaki 1 luku 11 §)

Kansalaisuus arjessa

Finland_passport 3Suomen rajojen sisäpuolella suurin osa ns. kansalaisoikeuksista koskevat yhtä lailla vakituisesti Suomessa asuvia kuin kansalaisiakin. Uudessa perustuslaissa nimenomaan  luovuttiin perusoikeuksien kytkennästä Suomen kansalaisuuteen, koska koettiin, että perusoikeudet ovat kaikkien oikeuksia ja valtion tulee taata ne kaikille rajojensa sisällä. Poikkeuksena tästä ovat siis vaalioikeudet ja oikeus oleskella maassa.

Sosiaaliturvalla ei ole mitään tekemistä Suomen kansalaisuuden kanssa, koska Suomessa on asumisperusteinen sosiaaliturva. Kaikki Suomessa vakituisesti asuvat kuuluvat sosiaaliturvan piiriin, kansalaiset ja ei-kansalaiset yhtä kaikki. Ratkaisevaa on siis vakituinen asuminen ja mahdolliset poikkeukset tähän liittyvät lähinnä siihen, miten kauan on ollut poissa Suomesta tai onko asumisaika Suomessa ollut tarpeeksi pitkä.

Paljon puhutaan myös muista ”kansalaisvelvollisuuksista”, mutta kun tarkastelee asiaa lähemmin huomaa, että velvollisuudet koskevat itse asiassa kaikkia vakituisesti Suomessa asuvia. Esimerkiksi todistaminen oikeudessa on lain mukaan kansalaisen velvollisuus. Kutsun saatuaan todistajan on saavuttava tuomioistuimen eteen, mutta paikan päällä hän voi kieltäytyä todistamasta, mikäli asianosainen on hänen lähisukulaisensa. Sama velvollisuus (ja siitä seuraava oikeus kieltäytyä todistamasta) on myöskin jokaisella Suomessa vakituisesti asuvalla. Ja entä niin perustavan laatuinen, mutta kuitenkin kulttuuritaustaan sidonnainen asia kuin oma nimi? Laki vaatii, että Suomen kansalaisella on suku- ja etunimi (Nimilaki 1 §). Tämä velvollisuus koskee kuitenkin kaikkia Suomessa vakituisesti asuvia.

Loppupäätelmiä on näin ollen oikeastaan kaksi.

1. Kansalaisuudesta ei oikeastaan voi tehdä pro – contra listoja koska siihen liittyy juridiikan lisäksi hyvin paljon tunnetta.
2. Suomessa vakituisesti asuvalla ulkomaalaisella on Suomen ”kevytkansalaisuus”.

Kolmanneksi voisi ehkä väittää, että muutettuaan ulkomaille Suomen kansalainen saa erikoisemman aseman Suomen valtioon nähden, kuin mitä Suomessa asuvilla on tai tuntee olevansa. Tosiasia onkin, että usein ulkomailla asuvat Suomen kansalaiset kokevat kansalaisuutensa hyvin voimakkaana osana omaa (monimutkaistakin) identiteettiänsä – enemmänkin kuin Suomessa asuvat.

Lue lisää:

Yleinen ja rajoitettu verovelvollisuus Suomessa Verohallinnon sivulla

Suomen perustuslaki
Suomen rikoslaki

Maahanmuuttoviraston kansalaisuussivut

EU-kansalaisen oikeudet Euroopassa

Advertisements
Kategoria(t): Kansalaisuus, Ulkosuomalaisfaktaa Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Suomen kansalainen: entä sitten?

  1. Paluuviite: Henkilötietojen päivittäminen on kansalaisvelvollisuus | Kotisi maailmalla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s