Amerikan raatajien serenaadit

Tyväenyhdistys Saiman kulkue kesäjuhlassa. Fitchburg, Massachusetts, USA. 1912. Kuva: Siirtolaisuusinstituutti

Vappu merkitsee useimmille suomalaisille iloista karnevaalijuhlaa kevään tulon kunniaksi. Mutta se on myös työväen ja ylioppilaiden juhlapäivä. Tarkastetaan siis tällä kertaa vähän tätä näkökulmaa vapunvietossa ja muistellaan amerikansuomalaisten työväenliikettä ja sen musikaalista historiaa.

On arvioitu, että joka neljäs 1900-luvun alkupuolen Yhdysvaltiohin tai Kanadaan muuttanut suomalainen siirtolainen oli mielipiteiltään selvästi vasemmistolainen. Toinen neljännes koostui ”kirkkosuomalaisista”, jotka olivat poliittisesti varsin passiivisia.

Aluksi amerikansuomalaisella työväenliikkeellä oli läheiset yhteydet vanhan maan järjestöihin. Ensimmäinen paikallinen amerikansuomalainen työväenyhdistys – Työväenyhdistys Imatra – perustettiin New Yorkissa vuonna 1890. Pian 1900-luvun alun jälkeen astui kuvaan kuitenkin uusi poliittinen voima, ammattijärjestö nimeltään Industrial Workers of the World (IWW), tai ”tuplajuu”, jona se suomalaisten kesken tunnettiin. Tasan sata vuotta sitten, 1914, amerikansuomalainen työväenliike kuitenkin alkoi hajota, ensin ”tuplajuun” ja perinteisen työväenaatteen kannattajiin. Venäjän vallankumokusen jälkeen perinteinen suomalainen sosialistijärjestö hajosi vielä kommunisteihin ja sosialidemokratteihin.

Kommunismilla ei Yhdysvalloissa ollut laajaa kannatusta mutta suomalaisten osuus liikkeessä oli merkittävä. Vuonna 1921 perustetussa pienessä Workers Party of Americassa lähes puolet jäsenistä oli alkuvuosina suomalaisia. Tunnettu suomalaissukuinen työväenjohtaja Gus Hall toimi myöhemmin järjestön johtajana.

Gus Hallin haastattelu vuodelta 1984

Työväenliikkeen kannatus alkoi 1940-luvulla heikentyä amerikansuomalaisten keskuudessa. Sisäiset riidat olivat hajoittaneet järjestöjä, uusia jäseniä ei saatu ja vanhemmat kannattajat alkoivat väistyä. Toiminta kuitenkin sammui lopullisesti vasta 1990-luvulla.

Johtavat amerikkalaiset levy-yhtiöt olivat jo vuosisadan alussa huomanneet, että siirtolaiset ostivat omalla kielellään esitettyjä lauluja. Euroopan tuotanto ei riittänyt tyydyttämään siirtolaisten tarpeita ja yhtiöt rupesivat itse tuottamaan siirtolaislevyjä paikallisten esiintyjien avustuksella. Vanhin tunnettu levytys on vuodelta 1906. Laajimmillaan siirtolaismuusiikon tuotanto oli 1920-luvulla, jolloin uusia suomenkielisiä levyja ilmestyi Amerikassa kymmeniä. 1930-luvun lamavuosina uusien levyjen tuotanto kuitenkin hiipui.

”Tuplajuulaisilla” ei ollut koti-Suomessa mitään sisarjärjestöä, jonka lauluja he olisivat voineet laulaa. Niinpä lauluja suomennettiin järjestön laajalti levinneestä ”Pienestä punaisesta laulukirjasta”. Myös muilla työväenliikkeen haaroilla oli omaa musiikkitoimintaa.

Hannes Saari: Kaivosmies

Aina ei ollut yksiselitteistä, mikä on työväenlaulu ja mikä ei. Monet amerikansuomalaiset taiteilijat olivat mukana työväenliikkeessä ja esiintyivät heidän tilaisuuksissa mutta laulut olivat kepeiitä ja lähinnä viihdettä. Yksi tyyppiesimerkki oli Leo Kauppi, joka oli todennäköisesti eniten myyty ameikansuomalaisnen levylaulaja. Tunnetuin on varmasti Hiski Salomaa, joka syntyi Hiskias Möttönä Kangasniemellä, muutti 1909 Yhdysvaltioihnin ja elätti itsensä räätälinä. 1920-luvulla hän oli jo suosittu esiintyjä amerikansuomalaisten haaleilla. Kymmenen vuotta myöhemmin hän levytti joukon laulelmia, joista tuli kuuluisia sekä amerikansuomalaisten keskuudessa että Koti-Suomessakin. Kuuluisin laulu on varmasti ”Lännen Lokari”, joka rempseään tyyliin kuvaa suomalaisia, jotka olivat tulleet Amerikkaan metsätyöläisiksi.

Hiski Salomaa: Lännen Lokari